Irene-myrsky ei aiheuttanut tällä alueella mitään vakavampaa tuhoa. Tiet olivat kuitenkin jonkun aikaa täynnä oksia ja lehtiä, ja joitakin puita kaatui.
Naapureiden puu kaatui osittain talon päälle, onneksi mitään ei kuitenkaan hajonnut
Pahin seuraus oli sähkökatko, joka kesti sunnuntaista keskiviikkoaamuun. Suurin osa sai sähköt takaisin jo eilen, mutta jotkut joutuvat odottamaan perjantaihin. Informointi on ollut todella heikkoa, joten oli iloinen yllätys, kun tänä aamuna saatiin sähköt. Täällä ei nimittäin saa myöskään vettä, jos ei ole sähköä, mikä tekee asiat monimutkaisiksi. Meillä oli onneksi generaattori, mutta se ei kykene kattamaan koko talon sähköntarvetta - mitään suurempia sähkölaitteita (televisio, mikro) ei voinut pitää päällä yhtä aikaa. Suihkussa täytyi käydä nopeasti, ja siksi aikaa piti sammuttaa kaikki sähkölaitteet koko talosta. Sähkö on taas yksi niitä asioita, jonka tärkeyden huomaa vasta kun se puuttuu...
Maanantaina ei ollut koulua sähkökatkon vuoksi, joten päästiin aloittamaan vasta eilen. Koulu on valtava, mutta orientaatiopäivän sunnistaminen auttoi huomattavasti, enkä ollut myöhässä mistään. Ehdin jopa käydä välillä WC:ssä, vaikka tuntien välissä on vain neljä minuuttia aikaa!
Ensimmäinen päivä oli melko tylsä, sillä käytiin pääasiassa läpi koulun sääntöja, eri aineiden opetussuunnitelmia yms. Herätys kuudelta oli vähän hankala, ja vielä hankalampaa oli meikata pilkkopimeässä. Päivän päätteeksi meinasin olla myös hukassa koulubussin kanssa - busseja oli yli 20 enkä muistanut yhtään omani numeroa. Onneksi löysin muita samaan bussiin menijöitä.
Tänäänkään ei päästy monessakaan aineessa vielä kunnolla alkuun, mutta päästiin jo tekemään mukavia tutustumisleikkejä ja joissakin aineissa tehtäviäkin. Tykkään kaikista opettajistani (ainakin tähän mennessä). Psyka ja statistiikka vaikuttavat kaikista työläimmiltä, mutta ne ovatkin aineet, joihin aion eniten panostaa. Toisaalta kuorosta ja tanssista ei tule juuri koskaan läksyjä (tosin harjoituksia on koulun jälkeen).
Tanssi on todella hauskaa ja opettaja on huippu, tunti tuo kivaa piristystä tylsään koulupäivään! Tänään saatiin lokerot tanssikamppeita varten, ja meinasin olla ihan pulassa sen lukon kanssa. Lukot täällä ovat siis numerolukkoja, ja yllättävän hankalia käyttää, varsinkin kovassa kiireessä... No, selviydyin juuri ja juuri ajoissa ranskan tunnilleni. Onneksi opettajat ovat näin alussa hyvin ymmärtäväsiä näiden asioiden suhteen...
Olen ottanut lounaaksi omat eväät, ja aion tehdä niin tulevaisuudessakin. Lounastauko on puoli tuntia, ja jono todella pitkä (vaikka suurin osa tuokin omat eväät) - en edes ymmärrä, miten viimeiset ehtivät syödä. Lisäksi ruoka ei näytä erityisen hyvältä ja se maksaa. Ruokalassa on mikroja joita melko harva käyttää, joten mukaan voi ottaa myös lämmintä ruokaa vaikkapa edellisen päivän illalliselta.
Kyselin vähän pomsista joukkueen kapteenilta (hän sattuu olemaan samalla government-kurssilla), ja sain selville, että try outit olivat kesällä. Hän lupasi kuitenkin kysellä, voisinko päästä mukaan. Aion tänään vielä lähettää valmentajalle sähköpostia asiasta - jos en pääse enää mukaan, kokeilen jotain muuta. Ensi viikolla alkaa koe-esiintymiset syksyn näytelmään, ja minua on kyselty myös homecoming-järjestelyihin, joten löydän varmasti jotain tekemistä. Kuoron puolesta minulla on koulun jälkeiset harjoitukset 1-2 kertaa viikossa sekä esityksiä, ja myös tanssissa on välillä harjoituksia ja esiintymisiä (ja tietysti ratsastus), joten toisaalta en ole kovin pettynyt, jos en pääse pomsiin (heillä on perin tunnin harjoitukset kolmesti viikossa).
Eilen olin ensimmäisellä ratsastustunnillani uudessa ryhmässä, jonka tosin vaihdoin torstaille, jottei se olisi päällekkäin kuoron kanssa. Torstain ryhmässä on kuusi ja tuossa olisi ollut vain neljä, mutta melko pieni ryhmä kuitenkin. Hypättiin pienia esteitä ja lyhyitä ratoja, ja hevoseni oli TODELLA laiska. Tuli vähän alkeisfiilis kun potkin ja käytin raippaa minkä kerkesin, eikä kaakki liikkunut mihinkään. Lopputunnista hevonen vähän innostui, ja meni paremmin. Opettaja onneksi sanoi, että laittoi minulle tarkoituksella "vähän" rauhallisemman hevosen, koska ei tuntenut minua. Hän on myös itse ostanut useita hevosia Euroopasta, joten hän tietää, että eurooppalaiset hevoset ovat huomattavasti herkempiä. Opettaja oli kyllä kaikin puolin mukava - minun pitää vaan oppia ratsastamaan näitä. (Lisäksi hevoset ovat keskimäärin ainakin 20cm korkeampia kuin Suomessa. En ole varma, onko tuolla tallilla yhtäkään ponia, vaikka hevosia on useita kymmeniä).
Ratsastuskamppeita joita ostin - kypärä $50, raippa $8, kengät (käytetyt) $30
Lopuksi vielä iso kiitos kaikille lukijoille - lukijamäärä pomppasi heinäkuun 460:stä elokuun 1400:aan! Ainiin, ja päästään sittenkin jouluna Floridaan ja Disneyworldiin, jei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti