Yökyläilyä ja epäonnistunut Ikean reissu

Enpä ole taas viikkoon kirjoitellut, joten tässäpä hieman tilanteen päivitystä. Mitään kovin ihmeellisyyksiä ei viime viikolla tapahtunut. Kuten kerroin, koulussa oli paljon kokeita ja testejä, joista ainakin ne, jotka ollaan saatu takaisin, menivät hyvin (vähintään 90% luokkaa).

Keskiviikkona minä, Melanie ja Tracey mentiin Ronnien kotiin hengailemaan ja syömään meksikolaiseen ravintolaan. Ravintolareissun jälkeen mentiin vielä takaisin laulamaan karaokea ja juttelemaan. Oli hauska ilta, ei voi muuta sanoa! Illan päätös ei sitten ollutkaan niin hauska - aika meni jotenkin nopeammin kuin olin kuvitellut, ja lopulta olin kotona noin 22:15. Ei siinä vielä mitään, mutta matkalla kotiin (joka kesti melko kauan, sillä Laurelista tänne on ainakin 10 km ja heitimme ensin muut kotiin) kännykästäni loppui akku, ja juuri silloin dad päätti soittaa että missä oikein viivyn. Joten vastaanotto kotona ei ollut mikään maailman lämpimin, dad oli ollut melkoisen huolissaan... Lähetin tosin viestiä noin kello 9:45, että olemme lähdössä, mutta kuten yleensäkin täällä ollaan huomattavasti tarkempia näistä asioista. Aina kun lähden jonnekin, minun pitää kirjoittaa osoite, nimi ja puhelinnumero, ja vanhemmat haluavat tietää tasan tarkkaan missä olen ja mitä puuhaan. Eikä tämä koske vain minua tai meidän perhettä, vaan on ihan yleinen käytäntö täällä. Se, mikä Suomessa tulkittaisiin ylihuolehtimiseksi, on täällä ihan normaalia. Ehkäpä täällä tosiaan on vaarallisempaa, en tiedä. Mutta itse en ole kokenut, että minun perääni katsottaisiin liikaa - aina olen saanut luvan mennä, kun olen vain pyytänyt. Morgania vahtivat vähän tarkemmin, etenkin kun kyse on pojista, mikä näyttää hieman häntä ärsyttävän. Mutta onhan Morgan kolme vuotta nuorempikin.

Perjantaina minun piti mennä Ikeaan Annien perheen kanssa, mutta sateen ja ruuhkan takia päädyttiin ajamaan Starbucksiin ja takaisin. Huonekalujen sijaan meillä oli pääasiassa mielessä pieni ruotsalainen ruokakauppa Ikean alakerrassa... Haluan näkkäriä! Torstaina olisi tarkoitus yrittää uudestaan.Vietin sitten perjantai-illan Annien ja välillä Melanien luona (asuvat vastapäätä toisiaan).

Lauantaina menin Traceyn kuukauden myöhässä oleville yökylä-synttäreille. Tracey oli kutsunut myös Annien ja Melanien, mutta he lähtivät melko aikaisin, koska Anniella alkoi särkeä päätä. Muita en sitten porukasta tuntenutkaan - kaksi tyttöä oli eri kouluista ja kaksi meidän koulusta, joista toinen on samalla psykan kurssilla minun kanssani. Oli kuitenkin hauskaa tutustua uusiin ihmisiin. Ei tehty mitään kovin erikoista : syötiin pizzaa ja kakkua, katsottiin telkkaria ja juteltiin. Tunsin itseni erittäin valkoiseksi kaikkien muiden ollessa mustia. :D Tuntuu varmaan hassulta palata Suomeen tämän jälkeen, kun kaikki ovat samannäköisiä. Meidän koulussa lähes puolet ovat mustia, toisiksi suurin ryhmä (jos valkoisia ei lasketa) on varmaankin latinalaisamerikkalaiset (piti oikein katsoa sanakirjasta mikä on "Hispanic" suomeksi), ja aasialaisiakin riittää. Itse tykkään tästä "monipuolisuudesta".

Tällä viikolla on keskiviikkona jonkinlaiset pippalot Ronnien luona (torstaina ei ole koulua Rosh hashanahin vuoksi), ja koko poppoo tulee näillä näkymin lauantaina meille yöksi. Sitä odotellessa.

Pari kuvaa pre-Homecoming partysta

Ronnie, minä ja Tracey meksikolaisen jälkeen

Koulumme vaihtarit - minä, Melanie (Saksa), Arthur (Ranska), Annie (Ruotsi) ja Giulia (Italia)

Homecoming

Olipa kyllä hauska viikko ja viikonloppu, ei voi muuta sanoa! Muistin ottaa kameran mukaan vasta perjantaina, jolloin oli sprit päivä, eli piti pukeutua oranssiin ja siniseen (tai yleensäkin koulun vaatteisiin). Koko viikon ajan meillä oli ensimmäisen tunnin jälkeen "extended passing", eli 15 minuutin välitunti, jonka aikana palkittiin parhaan puvut.



Koulupäivän lopuksi oli "pep rally", jossa oli erilaisia pieniä kilpailuja, poms ja cheerleaderit esiintyivät, ja opettajien naamat töhrittiin kakulla. Saatiin kuulla myös käytävän koristelun voittaja sekä Homecoming prinssit ja prinsessat. Sophomoret voittivat, juniorit olivat toisia, sitten seniorit ja viimeisenä freshmanit. Ihan oikeaan osoitteeseen meni tuo voitto, sophomorejen käytävä oli aivan mahtava! Vaikka oli meidänkin todella hieno, ainsaittu toinen sija siis.

Perjantaina oli myös minun 17-vuotias synttärit, ja minulle laulettiin kokonaista kolme kertaa : ruokalassa, ranskan tunnilla ja kuorossa. Melanie, vaihtari Saksasta, oli leiponut ihania muffinsseja, joita sitten syötiin porukalla. Annielta, ruotsalaiselta vaihtarilta, sain kivan rannekorun. Käytävillä kymmenet ihmiset tulivat halaamaan ja toivottamaan hyvää syntymäpäivää, vaikken edes tuntenut heitä. :D Kesken koulupäivän saatiin myös tunnin tauko, kun meitä kaikkia koulun viittä vaihtaria haastateltiin koulun lehteen.



Perjantai-iltana mentiin isommalla, noin kymmenen hengen porukalla ostoskeskukseen hengailemaan. Suurin osa oli vaihtareita, mutta mukana oli myös sisaruksia ja kavereita. Myöhemmin menin vielä leffaan erään koulukaverin sekä ranskalaisen vaihtarin (myös meidän koulusta) kanssa. Katsottiin Shark night, joka oli ihan hyvä, mutta ei kyllä kauhean pelottava!

Lauantaina olisi ollut aamusta pannariaamiainen ja paraati, mutta en jaksanut lähteä niihin ja pääduin menemään vain peliin. Oli todella kylmä (no ei ehkä Suomen mittapuussa, noin 15 astetta, mutta kuitenkin), satoi, ja kaiken lisäksi hävittiin. No, tulipahan ensimmäinen amerikkalainen jalkapallopeli nähtyä.

Illemmalla menin sitten kaverin pre-homecoming juhliin. Syötiin hyvin, otettiin valokuvia ja tanssittiin. itse asiassa tunsin enemmän ihmisiä jo valmiiksi kuin mitä olin olettanut, ja illan aikana tutustuin myös muutamiin uusiin tuttavuuksiin. Ahtauduttiin sitten muutamaan autoon ja lähdettiin koulua kohti. Jostain syystä tänä vuonna kaikki otettiin samasta ovesta sisään, ja jouduttiin odottamaan puolisen tuntia... Oli kyllä hauskaa kun lopulta päästiin sisälle. Pari tuntia meni tanssiessa aivan liian nopeasti! Tanssittiin pääasiassa pienissä ryhmissä ja välillä pareittain. Opettajan olivat tosin koko ajan vahtimassa (hieman huonollo menestyksellä) ettei meno ylly liian hurjaksi. Kun lopulta pääsin kotiin puolenyön aikaan nukahdin välittömasti.

Kuvia on tulossa myöhemmin! En viitsi laittaa koko porukasta kuvaa, koska en jaksa alkaa kysellä kaikilta erikseen lupaa, jotan laitan kuvat minusta ja Morganista ennen tansseja kunhan dad löytää oikein piuhan.

Sunnuntaina juhlittiin vielä pienemmällä porukalla muutaman kaverin kanssa minun synttäreitä. Käytiin katsomassa Leijonakuningas 3D, joka oli aivan mahtava! Sen jälkeen tultiin meille syömään pizzaa ja kinuski-mustikkakakkua suomalaiseen tapaan. Oli hyvää, ja puolikas kakku on vielä jäljellä jääkaapissa. En oikein tiedä mitä tekisin sen kanssa, pitäisi varmaan ottaa se kouluun mukaan...

Kaikin puolin oli mahtava viikko ja viikonloppu! Ehkä parhaat synttärit ikinä, kun oli vielä Homecoming ja kaikki! Koko ajan täällä on mennyt hienosti, mutta nyt viime aikoina olen saanut vielä lisää kavereita ja koko ajan alkaa sujua yhä paremmin. Yleensä sanotaan, että paras aika alkaa joulun jälkeen, mutta minä olen ollut täällä vasta reilun kuukauden ja jo nyt minulla on enemmän kavereita ja läheisiäkin ystäviä kuin Suomessa ikinä. Yritän olla ajattelematta kotiin lähtöä, kun lähes koko vuosi on vielä edessä, mutta kyllähän se aika usein käy mielessä. Kotoa lähteminen tänne oli minulle erikoisen helppoa, mutta tuntuu, että täältä lähteminen tulee olemaan monin verroin vaikeampaa. Toisaalta kaipaan perhettä ja joitakin kavereita Suomesta, mutta ainakin tällä hetkellä Jenkit voittaa 6-0. Minulla on koko elämä nyt täällä, enkä vain pysty enää kuvittelemaan, että joudun palaamaan takaisin Suomeen ja jättämään kaiken. Olen täällä jotenkin paljon avoimempi, sosiaalisempi ja suoraan sanottuna onnellisempi, vaikka tunsin itseni kyllä ihan onnelliseksi Suomessakin. No, täytyy nyt vain yrittää ottaa vuodesta kaikki irti ja murehtia näitä asioita sitten kesäkuussa. :) Voihan se olla, että minullekin vielä iskee koti-ikävä, kulttuurishokki ja kaikki muut kauheudet.

Tällä viikolla on hurjasti testejä ja kokeita, mutta en ole kyllä jaksanut kauheasti panostaa. Testeihin lukemiseen olen yleensä käyttänyt noin viisi minuuttia, kokeisiin 15-30 min. Hyvin olen silti pärjännyt, täällä nuo tuppaavat olemaan melko helppoja. Jos teet läksysi kunnolla ja kuuntelet tunnilla, ei pitäisi olla suurempia ongelmia.

Post arrival orientation

Lauantain orientaatio oli huippu hauska!  Tässä lyhyt kooste päivastä.

Aamulla esiteltiin kaikki itsemme ja jakauduttiin pieniin, 4-5 hengen ryhmiin. Jokaisella ryhmällä oli joku vapaaehtoinen vetämässä keskustelua. Meille jättiin myös vihkoset koskien orientaatiota, mutta ainakaan meidän ryhmä ei seurannut sitä kovinkaan tarkasti, kuhan vaan juteltiin kaikesta mitä mieleen tuli. Pääaiheena aamulla oli kuitenkin perhe. Tutustuin paremmin moniin vaihtareihin, ja oli ihanaa jakaa kokemusksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.

Lounaaksi oli pizzaa ja cesar-salaattia, nam! Lounaan jälkeen pelattiin erilaisia pelejä ja kilpailuja ihan koulutetun ohjaajan johdolla (tämän saman ohjaajan olisi pitänyt vetää low ropes course mutta sepä ei sisätiloissa onnistunut). Oma joukkueeni ei ollut erityisen taitava, yritettiin mm. selvittää itseämme solmusta melkein 20 minuuttia, tuloksetta... Oli kuitenkin hauskaa!

Lounaan jälkeen palattiin pieniin ryhmiin ja jatkettiin keskustelua, nyt enemmän koulua koskien. Illalla monien host perheet tulivat mukaan, syötiin lisää ja hengailtiin vapaasti, pelattiin mm. koripalloa ja muuta mukavaa. Saatiin myös lisää tietoa AFS:n retkistä. Tulossa on siis retki Valkoiseen taloon marraskuussa, huvipuistoon halloweenina, New Yorkiin joulukuussa ja laskettelemaan viikonlopuksi helmikuussa. Itse en taida lähteä laskettelemaan, mutta muuten osallistun kaikkiin.

Olen kuvassa toinen vasemmalta toisiksi ylimmässä rivissä, oikealla puolellani host-sisko Morgan

Lauantaina minua odotti myös mukava yllätys - dad oli vihdoin saanut korjattua minulle Morganin entisen kännykän! Täytyy kyllä sanoa, että elämä kännykän kanssa on huomattavasti helpompaa kuin ilman. Lisäksi tuo kännykkä on hienompi kuin omani...

Sunnuntaina käytiin kavereiden kanssa shoppailemassa ja syömässä Cheeburger Cheeburgerissa (taas yksi uusi pikaruokala käyty! Oli muuten hyvää kanasalaattia.) Ostin mustan neuletakin, laitan kuvan myöhemmin jos vain muistan.

Spirit week on sujunut mukavasti. Oli ihanaa mennä yöpuvussa kouluun maanantaina! Olen ollut ahkerana koristelemassa junioreiden käytävää (tai no, ainakin henkisenä tukena, vaikka olen jotain saanut aikaiseksikin) ja pitänyt itseni melko kiireisenä. Tänään kävin myös lauleskelemassa kölauluissa. Sanotaanko näin, että olisi voinut mennä paremminkin, mutta tuntuu, etten ainakaan täydellisesti nolannut itseäni. Olen ylpeä, että ylipäänsä uskalsin mennä!

Lauantaina ennen homecoming-tanssia menen meidän "homecoming porukan" kanssa kaverin luokse syömään illallista nyyttäriperiaatteella, kuullostaa kivalta! En tunne läheskään kaikkia kutsuttuja, joten kivaa tutustua uusiin tyyppeihin. Synttärini ovat perjantaina, mutta vietän niitä sunnuntaina. Olen kutsunut muutaman kaverin kylään, dad leipoo pizzaa ja kakkua, lillutaan hot tubissa, pelataan pelejä ja muuta mukavaa. Jos elokuvissa sattuu olemaan joku hyvä leffa, mennään varmaan katsomaan sitä. (:

Huomenna on wacky tacky päivä, yritän muistaa ottaa kuvia asustani! Anteeksi tämä hieman sekava postaus, toivottavasti saatte jotain selkoa. Lisää viimeistään homecomingin jälkeen!

Kuukausi täynnä!

Tosiaankin, kuukausi on nyt vietetty Yhdysvalloissa! Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt kuin siivillä. Toisaalta taas tuntuu, kuin olisin asunut täällä jo vuoden. Hassua.

Tekemistä on riittänyt ja vihdoinkin minulla on aikaa päivitellä blogiakin! Maanantaina siis lähdettiin "tivoliin" momin, Morganin ja Morganin kaverin kanssa. Paikka oli vähän erilainen kuin tivolit täällä - huomattavasti suurempi ja monipuolisempi. Laitteiden lisäksi paikalla oli erilaisia eläimiä, kuten laamoja, sikoja, lehmiä, ankkoja ja hevosia. Kilpailuja järjestettiin mm. lännenratsastuksessa ja possu-uinnissa. 4H-kerho oli iso osa tivolia, ja kaikenlaisia töitä arvosteltiin ja palkittiin kakuista ja maalauksista lehmien ja sikojen kasvatukseen. Näin myös ensimmäistä kertaa lehmän synnyttävän livenä. Hurjaa menoa!

Ruokakojuja oli enemmän kuin itse laitteita, ja tarjolla oli hattaran ja hamppareiden lisäksi mm. corn dogeja (kuin hot dog mutta makealla maissi kuorella, syödään tikusta), uppopaistettua taikinaa ja suklaapatukoita, karkeilla tai toffeella kuorrutettuja omenoita ja kalkkunen koipia. Itse pitäydyin ihan sandwichissä ja pehmiksessä, maistoin tosin Morganin corn dogia, mikä ei ollut yhtään hassumpaa.

Laitteita oli moneen makuun. Tulen melko helposti huonovointiseksi kaikessa mikä pyörii, mutta osasin pysyä poissa pahimmista härveleistä... Lempparini oli ehdottomasti vapaapudotus!

Koulun jälkeen olen välillä jäänyt auttamaan junioreiden käytävän koristelussa. Jokaisella luokka-asteella on oma teema liittyen elokuviin, meillä se on action-leffat. Käytävän koristelu on ollut hauskaa, sillä osallistua ei tarvitse joka päivä - mukaan voi mennä silloin kun huvittaa, ja tekemistä riittää aina. Tutustuin myös mukaviin uusiin tuttavuuksiin, mikä on aina mukavaa! Yritän auttaa ensi viikollakin, jos aikaa riittää. Keskiviikkona olisi koristelua klo 14:30-22:00, auttamassa oleville ilmaista pizzaa. En kyllä jaksa valvoa noin pitkään...! :D



Ensi viikolla on syksyn musikaalin, "Little womenin", koe-esiintymiset. Syksyn musikaali on aina pienempi produktio kuin kevään, ja rooleja on vähän. En ole mikään mahtava laulaja, ja aksentistani johtün mahdollisuuteni ovat melkoisen pienet, mutta aina voi yrittää! Näen tuon ennemminkin mahdollisuutena saada lisää itseluottamusta vastaavanlaisiin tilanteisiin. Oma kölaulu aikani on tiistaina koulun jälkeen, ja aioin luultavasti laulaa "16, going on 17" musikaalista "Sound of music" (täytän ensi viikon perjantaina 17, joten mikäs sen osuvampi vaihtoehto). Tai siis laulan n. 30 sekunnin pätkän ko. kappaleesta. Jos ja kun en saa roolia, menen auttamaan puvustamisessa, hiuksissa ja meikeissä, mikä vaikuttaa myös hauskalta.

Sain tänään vaihdettua liian helpon ranskan kurssini, ja olen enmmän kuin tyytyväinen nykyiseen lukkariini. Nyt olen ranskassa pienessä ryhmässä, ja kurssin nimi on "Advanced special topics in French - Honors". Tarkoittaa siis sitä, ettei meillä ole juurikaan läksyjä tai kokeita - keskustellaan erilaisista asioista, luetaan novelleja ja artikkeleja ja muuta mukavaa. Muut ovat senioreita ja todellakin kiinnostuneita ranskasta, joten vaikuttaa todella mukavalta! Samalla statistiikan kurssini vaihtui viitos blokista kolmoseen. Ryhmä pieneni 27 oppilaasta 14:ään, ja melutaso laski 150%.

Tänään olin ruotsalaisen vaihtarin Annien ja hänen host-perheensä kanssa pienellä reissulla. Ajettiin yliopistolle noin 100 kilometrin päähän hakemaan hänen toinen host-siskonsa viikonlopuksi kotiin, ja käytiin syömässä kivassa ravintolassa. Yliopisto vaikutti aivan ihanalta! Vanha, suuri, todella kaunis rakennus. Ja se yhteisöllisyys! Kaikki nukkavat 2-4 hengen huoneissa, ja käyttävat samaa vessaa ja ruokailutilaa. Kaikki tuntevat toisensa, ja yliopistolla on kaikenlaisia harrastuksia ja mukavaa iltaohjelmaa. Kaikki kaverit lötyvät helposti yhdestä rakennuksesta. Miksei Suomessa ole tällaista?

Huomenna on AFS:n orientaatioleiri. Alunperin leirin piti olle jossain kaümpana, mutta se siirrettiin meidän koululle, sillä kyseinen puisto on suljettu. (Lähes kaikki julkiset kentät ja puistot ovat poissa käytöstä, koska täällä on satanut lähes taukoamatta kolme päivää, ja paikat tulvii.) Tarkoittaa siis sitä, että saan nukkua huomenna! Leirillä menee koko päivä, joten yritän sunnuntaina päästä kertomaan siitä lisää.

Kuoron pizza-snack rahankeräyksen lisäksi myydään tanssiporukan kanssa keksejä ja lehtiä tanssiasuja varten. Muuten ihan mukavaa, mutta kaikkien täytyy myydä ainakin kymmenen, ja minun ja Morganin asiakaskunta on jotakuinkin sama. Sovittiin tansiinopettajan kanssa, että myydään samalta tililtä, mikä vähän helpottaa asiaa. Onneksi tämän keräyksen voi hoitaa myös netissä, joten voin yksinkertaisesti lähettää sähköpostia kaikille tutuille.

Ensi viikko onkin sitten Homecoming-viikko! Maanantaina pukeudutaan pyjamaan, tiistaina kaksosiksi, keskiviikkona on tinky-winky päivä, torstaina luokan teeman mukaan ja perjantaina spirit asuihin (koulun asuja, sinistä ja oranssia). Lauantaina on Homecoming-jenkkifutisottelu ja itse tanssi. Ostin jo Homecoming-tanssilippuni sekä Homecoming T-paidan muistoksi, kun maksoi vain $5.

 



Piknik ja shoppailua

Perjantaina meillä oli vihdoin AFS:n piknik, joka viime viikonloppuna peruuntui myrskyn vuoksi. Mom oli yksi piknikin jäjestäjistä, joten mentiin jo hyvissä ajoin laittamaan paikkoja kuntoon. Oli todella hauskaa! Tapasin sekä vaihtareita, joita näin viimeksi tulo-orientaatiossa, että aivan uusia tuttavuuksia. Paistettiin pihvejä ja nakkeja hampurilaisiin ja hodareihin, ja lisäksi oli erilaisia lisäkkeitä ja valtavasti jälkiruokia.

 Ohjelmaa ei kauheasti ollut, mikä ei kyllä haitannut yhtään - ainakin minun mielestäni oli mukavaa vain jutella muiden vaihtareiden ja perheiden kanssa vapaasti. Käytiin kuitenkin kaikki vuorotellen esittelemässä itsemme ja perheemme mikkiin. Muita suomalaisia ei valitettavasti näkynyt, Pohjoismaista oli edustettuna Suomen lisäksi vain Ruotsi ja Tanska (kumpaakin yksi henkilö). Saksalaisia oli ainakin kahdeksan!



Eilen ajettiin Annapolikseen shoppailemaan. Ensin käytiin syömässä ihanassa pienessä "perunakahvilassa". Paikka oli vähän kuin subway (huomattavasti tunnelmallisempi tosin), mutta patongin tilalla oli uuniperuna. Itse valitsin curry-kana täytteen, ja kaikissa oli mukana myös salaatti. Oli todella hyvää! Voi kun tuollaisia paikkoja löytyisi Suomestakin...

Mahat pullollaan ajettiin eräänlaiseen "ulkoilmaostoskeskukseen". Sain aikaiset synttärilahjat: uudet lenkkarit, kengät homecomingiin ja joitakin meikkejä. Eipä jäänyt paljon kengille hintaa (vaikka eihän sillä väliä ole kun en kuitenkaan maksanut), yhteensä n. $60. Olivat melko edullisia jo valmiiksi, ja lisäksi halvemmasta parista sai 50% alennuksen ja alennuskupongilla vielä $10. Katsottiin parhaaksi että tuo on minun synttärilahja, sillä ei minulla oikein muitakaan lahjatoiveita ole, ja tuolta sattui lötymään juuri sellaiset kengät mitä halusinkin.

Eilen vietettiin myös momin synttäreitä. Minä ja Morgan oltiin molemmat tehty itse kortit, ja dad antoi lahjaksi pari laatikollista momin lempikaljaa. :D Illallisen jälkeen syötiin synttärikakkua ja mentiin lillumaan hot tubiin. Kokeiltiin myös Morganin kanssa homecoming-asujamme ja suunniteltiin, mitä koruja laitetaan jne. Oli hauskaa!

Kouilussa on kivaa! Statistiikka ja etenkin psyka teettää paljon töitä, mutta muut aineet ovatkin melko helppoja. Psykassa joudutaan tekemään muistiinpanot jokaisesta kirjan kappaleesta (yhteensä n. 800 sivua), mikä on melkoisen työlästä. Sain tänään valmiiksi ensimmäisen kappaleen, viisi A4 paperia molemmin puolin (vähintään kolme pitää olla jos haluaa saada hyvän numeron - kaikki nuo siis pisteytetään). Toisaalta kun ei jätä asioita viime tinkaan niin tuo on ihan hauskaa. Psyka on aine, joka minua eniten kiinnostaa, ja siihen haluan myös panostaa. Ja minullahan ei ole numeroiden suhteen mitään painetta, tavoitteena on vaan päästä kunnialla läpi ja mielellään oppiakin jotakin. 

Sain vihdoin myös lisää tietoa pomsista. Uudet try outit järjestetään marraskuussa, joten täytyy odottaa ainakin siihen asti. Oikeastaan olen todella tyytyväinen! Nyt voin rauhassa pyrkiä mukaan syksyn näytelmään. Jos innostun enemmältikin näyttelemisestä, jatkan sitä enkä hae pomsiin ollenkaan. Jos taas tuntuu, ettei se ole minun juttuni, voin vielä päästä pomsiin. Luulisin, että tuon näytelmän parissa tulee olemaan hauskaa. Tunnen paljon porukkaa sieltä, ja sitä vetää kuoron ohjaaja, joka on todella mukava. Käsittääkseni kyse on enemmänkin musikaalista kuin näytelmästä, ja mukaan tarvitaan myös tanssijoita ja tiestysti porukkaa tekemään lavasteita sun muuta. Joten eiköhän minulle jotain hommaa löydy!

Kuoron kanssa lähdetään keväällä neljän päivän retkelle, luultavasti Virginia beachille. Yksi päivä menee kilpaillessa, mutta muuten voidaan rentoutua rannalla ja tehdä kaikkea kivaa. Meillä on monia rahankeräysprojekteja vuoden aikana, ja aloitettiin heti myymällä pizzapakkauksia ja muita snacksejä. Ainakin yksi opettaja lupautui jo ostamaan, ja tänään käydään kysymässä naapureilta. Ja ostetaan tietysti myös itse. Kuoroon täytyy ostaa myös $60 mekko. Elättelen vähän toiveita, että saisin sen joltakin entiseltä oppilaalta. Muut voivat sentään käyttää mekkoa monta vuotta, minä luultavasti muutaman kerran... Tiedän, olen pihi!

Ei edelleenkään kulttuurishokkia, koti-ikävää tai mitään sellaista. Olen tosin huomannut, että olen paljon avoimempi, puheliaampi ja rohkeampi kuin Suomessa, mikä on vähän hassua, sillä joudun puhumaan vierasta kieltä. Täällä huomaa, että virheitä ei tarvitse pelätä. Aina olen tullut lopulta ymmärretyksi, ja muista on vain hassua, kun sanon joitakin sanoja väärin. Täällä on huomattavasti helpompi tutustua muihin ihmisiin - sen kun vain menee juttelemaan! On myös täysin normaalia sanoa täysin tuntemattomalle ihmiselle, että "Onpas sinulla kivat kengät!" tai muuta vastaavaa. Tuollainen todellakin piristää päivää!

Huomenna ei ole siis koulua, koska on Labor day. Suunniteltiin vähän tivoliin menemistä, mutta saa nähdä...