Henna in wonderland: Yökyläilyä ja epäonnistunut Ikean reissu

Enpä ole taas viikkoon kirjoitellut, joten tässäpä hieman tilanteen päivitystä. Mitään kovin ihmeellisyyksiä ei viime viikolla tapahtunut. Kuten kerroin, koulussa oli paljon kokeita ja testejä, joista ainakin ne, jotka ollaan saatu takaisin, menivät hyvin (vähintään 90% luokkaa).

Keskiviikkona minä, Melanie ja Tracey mentiin Ronnien kotiin hengailemaan ja syömään meksikolaiseen ravintolaan. Ravintolareissun jälkeen mentiin vielä takaisin laulamaan karaokea ja juttelemaan. Oli hauska ilta, ei voi muuta sanoa! Illan päätös ei sitten ollutkaan niin hauska - aika meni jotenkin nopeammin kuin olin kuvitellut, ja lopulta olin kotona noin 22:15. Ei siinä vielä mitään, mutta matkalla kotiin (joka kesti melko kauan, sillä Laurelista tänne on ainakin 10 km ja heitimme ensin muut kotiin) kännykästäni loppui akku, ja juuri silloin dad päätti soittaa että missä oikein viivyn. Joten vastaanotto kotona ei ollut mikään maailman lämpimin, dad oli ollut melkoisen huolissaan... Lähetin tosin viestiä noin kello 9:45, että olemme lähdössä, mutta kuten yleensäkin täällä ollaan huomattavasti tarkempia näistä asioista. Aina kun lähden jonnekin, minun pitää kirjoittaa osoite, nimi ja puhelinnumero, ja vanhemmat haluavat tietää tasan tarkkaan missä olen ja mitä puuhaan. Eikä tämä koske vain minua tai meidän perhettä, vaan on ihan yleinen käytäntö täällä. Se, mikä Suomessa tulkittaisiin ylihuolehtimiseksi, on täällä ihan normaalia. Ehkäpä täällä tosiaan on vaarallisempaa, en tiedä. Mutta itse en ole kokenut, että minun perääni katsottaisiin liikaa - aina olen saanut luvan mennä, kun olen vain pyytänyt. Morgania vahtivat vähän tarkemmin, etenkin kun kyse on pojista, mikä näyttää hieman häntä ärsyttävän. Mutta onhan Morgan kolme vuotta nuorempikin.

Perjantaina minun piti mennä Ikeaan Annien perheen kanssa, mutta sateen ja ruuhkan takia päädyttiin ajamaan Starbucksiin ja takaisin. Huonekalujen sijaan meillä oli pääasiassa mielessä pieni ruotsalainen ruokakauppa Ikean alakerrassa... Haluan näkkäriä! Torstaina olisi tarkoitus yrittää uudestaan.Vietin sitten perjantai-illan Annien ja välillä Melanien luona (asuvat vastapäätä toisiaan).

Lauantaina menin Traceyn kuukauden myöhässä oleville yökylä-synttäreille. Tracey oli kutsunut myös Annien ja Melanien, mutta he lähtivät melko aikaisin, koska Anniella alkoi särkeä päätä. Muita en sitten porukasta tuntenutkaan - kaksi tyttöä oli eri kouluista ja kaksi meidän koulusta, joista toinen on samalla psykan kurssilla minun kanssani. Oli kuitenkin hauskaa tutustua uusiin ihmisiin. Ei tehty mitään kovin erikoista : syötiin pizzaa ja kakkua, katsottiin telkkaria ja juteltiin. Tunsin itseni erittäin valkoiseksi kaikkien muiden ollessa mustia. :D Tuntuu varmaan hassulta palata Suomeen tämän jälkeen, kun kaikki ovat samannäköisiä. Meidän koulussa lähes puolet ovat mustia, toisiksi suurin ryhmä (jos valkoisia ei lasketa) on varmaankin latinalaisamerikkalaiset (piti oikein katsoa sanakirjasta mikä on "Hispanic" suomeksi), ja aasialaisiakin riittää. Itse tykkään tästä "monipuolisuudesta".

Tällä viikolla on keskiviikkona jonkinlaiset pippalot Ronnien luona (torstaina ei ole koulua Rosh hashanahin vuoksi), ja koko poppoo tulee näillä näkymin lauantaina meille yöksi. Sitä odotellessa.