Keskiviikkona menin siis Ronnien pippaloihin, jotka osoittautuivat yllätyssynttäreiksi minulle! Kun pidin omat pienet synttärini, en vielä tuntenut tuota porukkaa kovin hyvin, joten en kutsunut heitä. Päättivät kai sitten pitää uudet juhlat kun eivät kerran saaneet kutsua. :D Jo ennen noita pippaloita ajattelin, että minulla oli parhaat synttärit ikinä. Hieman haastetta ensi vuodelle, kun täytän 18!
Laulettiin karaokea ja tanssittiin, syötiin ja soitettiin itse. Perheen lapset ovat mukana bändissä, ja heillä on oma tila harjoitteluun, missä on koskettimet, rummut, kitaroita sun muita. Suurin osa meistä osasi soittaa ainakin jotain, joten oli hauskaa! Ongelmana oli, kuinka saada nuotit näkymään kaikille, kun meillä oli vain yksi läppäri... Meinattiin unohtaa kakku kokonaan, ja kun 11 aikaan illalla muistettiin se, Melanie ja Annie olivat jo lähteneet. Kynttilä oli erittäin hellyttävä, kuten kuvasta näkyy. Yritettiin myös laittaa 17 tulitikkua kynttilöiksi, mutta ei ehditty sytyttää niitä kaikkia ennen kuin ensimmäiset jo paloivat loppuun, joten puhaltaminen oli hieman hankalaa. Minulle laulettiin "Paljon onnea vaan" englanniksi, saksaksi, espanjaksi, ranskaksi ja ruotsiksi. Lauloin myös itselleni suomeksi, koska muut halusivat kuulla sen. :D Kun lopulta lähdettiin kotiin, Arthur otti lopun kakusta mukaan ja pudotti sen meidän autoon. No, sitä sattuu...
Pahoittelen kuvien huonoa laatua... Oli pimeää!
Torstaina oli vapaata koulusta, ja tehtiin vihdoin meidän Ikean reissu. En ostanut muuta kun näkkileipää, mutta oli hauskaa vain katsella ja ihastella tuttuja tuotteita! Olisi kai pitänyt ostaa enemmän kuin yksi paketti, sillä olen syönyt jo melkein puolet. Pihiys taisi iskeä, oli meinaan melko kallista. Loppujen lopuksi se taisi olla kyllä Annien äiti joka maksoi... Torstaina oli taas ratsastus, ja tällä kertaa menin eri hevosella kuin yleensä, sillä vakioratsuni alkoi ontua. Sain pienehkön kimon ponin, joka osoittautui erittäin ponimaiseksi, mutta innostui valtavasti kun pääsi hyppäämään! Olen tykännyt kovasti käydä tuolla ratsastamassa. En tiedä opinko paljonkaan uutta, mutta se on mukavaa rentoutumista kaiken muun keskellä.
Perjantaina sain vihdoin soiton liaisoniltani. Liaison on siis AFS:n määräämä yhteyshenkilö jokaiselle perheelle, jonka kanssa on tarkoitus vain hengailla ja keskustella mahdollisista ongelmista yms. Oma liaisonini on keski-ikäinen nainen, Monta nimeltään. Sovittiin, että mennään seuraavana päivänä läheiseen "luontokeskukseen", joka oli avannut ovensa vasta pari viikkoa sitten. Keskus oli mielenkiintoinen - siellä oli tietoa nimenomaan tämän alueen historiasta, eläimistöstä ja luonnonsuojelusta. Huomasin, että esimerkiksi lähes kaikki lintulajit ovat erejä kuin Suomessa - en ollut ennen edes tullut ajatelleeksi asiaa. Keskuksen yhteydessä on myös luontopolkuja, mutta oli niin huono ilma, että päädyttiin olemaan sisätiloissa. Monta osoittautui todella mukavaksi ja lämpimäksi ihmiseksi!
Lauantai-iltana meille pääsi lopulta vain Melanie ja Tracey, ja Melanie ei voinut jäädä yöksi. Morganillakin oli kaveri yötä, joten hengailtiin melko paljon heidänkin kanssaan. Syötiin tacoja ja leipomiani mokkapaloja, jotka olivat oikein tykättyjä! Meikattiin toisiamme ja laitettiin hiuksia, ja loppuaika taisikin mennä koneella katsellessa hauskoja videoita ja kuunnellessa musiikkia. Minun oli pakko mennä "jo" kolmen aikaan nukkumaan koska silmät eivät yksinkertaisesti pysyneet enää auki, muut tulivat perässä neljän maissa. Aamulla söin ensimmäistä kertaa amerikkalaista pannaria, nam!
Nyt olen huomannut, että unentarpeeni on todellakin kasvanut, etenkin koulun alun jälkeen. Parina viime viikkona en meinannut saada unta ja heräilin välillä keskellä yötä useaksi tunninksi, mutta nyt tilanne on tasoittunut ja nukahdan joka ilta jo yhdeksän jälkeen. Silti olen välillä todella väsynyt, kuten tällä hetkellä... Luultavasti se johtuu tästä masentavasta ilmasta ja siitä, että olen vähän nuhainen. On ihmeellistä, miten sää täällä vaihtelee - viime viikolla oli reilusti yli 20 astetta lämmintä, mutta viikonloppuna lämpötila tippui 10 asteeseen ja satoi koko ajan. Huomenna pitäisi olla taas lämpimämpää.
En tainnut muistaa aikaisemmin mainita, että meillä käytetään kaivovettä, mikä alkoi värjätä hiuksiani ikävän vihreiksi. Kaksi viikkoa sitten värjäsin hiukseni, ja nyt ne alkavat taas vihertää. Viikonloppuna kokeilin pestä ne leivinjauheella, mikä auttoi onneksi vähäsen. Yritettiin löytää tälläiseen tilanteeseen sopivaa shampoota, mikä oli aika vaikeaa, mutta lopulta löydettiin kampaamo, joka möi sitä, mutta se oli loppu. Torstaihin mennessä sen pitäisi tulla, siihen asti ei auta kuin luottaa leivinjauheeseen. Muutoin hiukset ovat olleet täällä oikein hyvässä kunnossa ja kasvaneet huimaa vauhtia!
Keskiviikkona mennään kuoron kanssa D.C:hen Kennedy Centeriin katsomeen Les Miserables. Jostain syystä tuohon menee koko päivä, joten ei tarvitse mennä kouluun kuin ensimmäiseksi tunniksi. Odotan innolla!
ei mulla mtn järkevää sanottavaa oo, mutta ajattelin vaan kertoa et tää sun vaihtariblogi on tosi kiva! :)
VastaaPoista