Lentäviä lautasia kirkossa

Hupsista, on taas vierehtänyt vähän turhan paljon aikaa siitä, kun viimeksi kirjoitin! Paljon on ollut tekemistä, yhtenäkään päivänä en ole tullut suoraan koulusta kotiin.

Aloitetaanpa viime viikosta... Maanantai-iltana järjestettiin muistotilaisuus sille itsemurhan tehneelle pojalle. Vaikken häntä hyvin tuntenutkaan, päätin mennä ja sillä tavalla osoittaa arvostusta hänen perheelleen ja ystävilleen. Olen erittäin tyytyväinen että menin - tilaisuus pidettiin leikkipuistossa, naapurustossa missä kyseinen poika asui, ja paikalla arvioitiin olevan noin 700 ihmistä! Pojan perhe ja ystävät pitivät kauniita puheenvuoroja, ja tunnelma oli tietysti kaikin puolin surullinen, mutta toisaalta oli ihanaa nähdä, kuinka kaikki tukivat toisiaan tuossa tilanteessa. Toivottavasti tästä otetaan opiksi.

Viime viikolla suunniteltiin myös muutamana päivänä pukuja ja hiuksia näytelmää varten, ja perjantaina päästiin jopa sovittamaan puvut kaikille näyttelijöille. Oli huippu hauskaa! Joka päivä saatiin jotain hyvää naposteltavaa. Perjantaina oltiin koko ilta koulussa ja koska meillä oli ylimääräistä aikaa, minä, Melanie, Annie ja Ronnie mentiin musiikinluokkaan laulamaan ja tanssimaan kuoronopettajamme kanssa.

Päätin aloittaa track and fieldin (yleisurheilun), tarkoituksena olisi panostaa pääasiassa pitkän matkan juoksuun. Kausi alkaa vajaan kuukauden päästä, mutta meillä on joka päivä koulun jälkeen harjoitukset, jotka valmistavat meitä kautta varten. Tietysti ne, jotka ovat tällä hetkellä jossain syksyn urheilujoukkueessa, eivät luonnollisestikaan osallistu, joten meillä on mukava pieni porukka jonka kanssa harjoitellaan. Oikeat tulevat valmentajat valmentavat nyt cross country -joukkuetta, joten muutama kokenut oppilas pitää meidän harjoitukset. Olen todella tyytyväinen, että aloitin, sillä harjoituksissa on ollut älyttömän kivaa ja olen saanut uusia kavereitakin. Mietin kauan tuon ja pomsin välillä, ja luulen tehneeni oikean valinnan. Ja tulen ainakin olemaan hyvässä kunnossa, sillä kun kausi alkaa, meillä on parin tunnin harjoitukset kuudesti viikossa. Siihen päälle vielä tunti tanssia koulupäivisin plus ratsastus. Riittääpähän ainakin tekemistä, minulla ei nimittäin ole mitään halua edes tulla kotiin koulun jälkeen tylsistymään.

Lauantaina menin Christinan kanssa katsomaan cross country -kilpailua vähän matkan päähän maaseudulle. Oltiin siellä lähes koko päivä, ja juostiin ympäriinsä ottamassa kuvia jokaisesta lähdöstä. Olin tosi väsynyt tullessani kotiin, vaikken edes osallistunut koko kilpailuun... Oli kuitenkin kivaa ja aurinko paistoi. Tuntuu ihanalta kuulla, kuinka Suomessa on jo lähes pakkasta, ja täällä rikotaan päivisin edelleen hellerajoja. Aamuisin alkaa tosin olla jo melko kylmä, välillä jopa alle kymmenen astetta.

Olin vähän kipeänä loppuviikosta ja lauantainen juoksentelu ei kai parantanut asiaa, sillä sunnuntaina olo oli entistä huonompi. Lepäilin aamupäivän ja illalla menin Ronnien perheen kanssa kirkkoon, mikä oli mielenkiintoinen kokemus. Kirkko oli oikeastaan espanjankielinen, joten en juurikaan ymmärtänyt mitään. Minulle annettiin kuulokkeet, joiden kautta joku käänsi minulle, mutta en saanut oikeastaan mitään selvää mitä sieltä sanottiin. Ihanaa oli kuitenkin se, että kirkossa laulettiin paljon enemmän kuin Suomessa, ja kaikki soittimet rummuista ja kitarasta pianoon olivat käytössä. Tunnelma oli muutenkin jotenkin paljon iloisempi kuin mihin olen tottunut. Kirkko oli melko pieni, joten lähes kaikki tulivat tervehtimään minua ja ottivat oikein lämpimästi vastaan. Messun jälkeen meille tarjoiltiin illallista, jonka sain ilmaiseksi, koska olin ensimmäistä kertaa. Tai oikestaan sain kaksi annosta ilmaiseksi, sillä pudotin ensimmäisen... Mahtavaa, jätin varmasta oikein hyvän vaikutelman ja silleen.

Tällä viikolla olen käynyt edelleen ahkerasti harjoituksissa, mikä ei ole ehkä kauhean järkevää, sillä olen vieläkin vähän kipeänä. Päivisin olo on ihan ok, mitä nyt pientä nuhaa, mutta öisin yskin ja kurkku on kipeä. Hassua, että tämä kestää näin pitkään. Johtunee varmaan Jenkkien erilaisesta bakteerikannasta tms. Eilen juostiin yli kolme kilometriä ja kovaa, mikä on minulle melkoinen saavutus. Tänään sainkin sitten lepopäivän kuoroharjoitusten takia.


Huomenna menen leikkauttamaan hiukset ja ottamaan raitoja Ronnien luokse (hänen äitinsä on kampaaja), ja jäänkin sitten suoraan sinne, sillä meillä on pienimuotoiset pippalot illalla. Ronnie lupasi kokata salvadorialaista ruokaa, odotan innolla! Perjantaina meillä ei olekaan koulua ja mennään AFS:n kanssa vierailemaan Valkoiseen taloon. Yritän saada viikonloppuna aikaiseksi kirjoittaa siitä lisää.