The song of the week

Vietän tässä tylsää lauantai-päivää... Kings Dominion peruttiin huonon sään takia, ja täällä sataa LUNTA. Käytiin sentään shoppailemassa, laitan myöhemmin kuvia ostoksista. Ja lumesta.
.
Ajattelin alkaa postailemaan joka viikko (tai ainakin pari kertaa kuussa) kappaleen, joka sillä hetkellä jotenkin kuvastaa fiiliksiä tai joka muuten vain muistuttaa jostain tilanteesta/jota on soitettu paljon. Vuoden lopussa voin sitten polttaa itselleni "vaihtari CD:n", jota voin kuunnella Suomessa ikävödessäni Jenkkeihin. :D

Aikaisemmin en juurikaan välittänyt Taylor Swiftista, mutta nyt olen lyhyen ajan sisällä ostanut molemmat levyt. Täytyy kyllä sanoa, etten tykkää ensimmäisestä yhtä paljon, jotenkin vähän turhan countrya minun makuuni. Pelottavalla tavalla lähes kaikki kappaleet tuntuvat olevan minun elämästäni. Hyvä Taylor, voisitko lakata tonkimasta ajatuksiani ja keksiä jotain omaa. Kiitos.

"How'd we end up this way?
See me nervously pulling at my clothes and trying to look busy
And you're doing your best to avoid me

I'm starting to think one day I'll tell the story of us
How I was losing my mind when I saw you here
But you held your pride like you should have held me

Oh, I'm scared to see the ending
Why are we pretending this is nothing?
I'd tell you I miss you, but I don't know how
I've never heard silence quite this loud"

White house and shopping

Heissan! Ompahan ollut taas kaikenlaista puuhaa. Tänään tulin bussilla kotiin suoraan koulusta ensimmäistä kertaa pariin viikkoon, ja ajattelin käyttää ylimääräisen ajan hyödyksi ja kirjoittaa blogia. Oikeasti minulla olisi ollut tietenkin harkat, mutta päätin ottaa omaa vapaata tällä kertaa ja treenata ihan kotosalla... Ulkona sataa, minulla on tänään vielä ratsastuskin ja luultavasti olisin joutunut odottamaan kyytiä koululla melko pitkään, sillä Morganilla on lääkäri samaan aikaan ja mom ei ole kotona, joten meillä on vain yksi auto käytössä.

Torstaina menin siis Ronnien luokse suoraan koulusta leikkauttamaan hiukseni. Raitojen piti olla tummempia kuin oma värini, mutta jostain syystä lopputulos on silti vaaleampi kuin alkuperäinen! Eipä tuo kyllä haittaa, tykkään kovasti tästä väristä. Sain myös kuivat latvat leikkautettua pois. Kaiken lisäksi koko homma maksoi puolet vähemmän kuin "oikeassa" kampaamossa, vaikka lopputulos oli ihan yhtä hyvä. Puitteet eivät ehkä ole ihan yhtä hienot, mm. pesuallas puuttuu, joten hiukset pestiin tavallisessa lavuaarissa - ja voin kertoa, että ainakin minun niskalleni tuo eteenpäin nojaaminen oli huomattavasti miellyttävämpää kuin taaksepäin nojaaminen "oikeassa" kampaamossa. Illalla Melanie, Arthur, Tracey ja Annie tulivat myös, ja syötiin hyvää ruokaa kuten yleensä (jonkinlaisia täytettyjä kääröjä joilla oli joku hieno espanjankielinen nimi jota en muista), pidettiin hauskaa ja katsottiin "Remember me". Jouduin tosin lähtemään kesken elokuvan, mikä oli ehkä ihan hyvä juttu, sillä olen nähnyt tuon ennenkin ja ainakin viime kerralla itkin lopussa...

Perjantaina mentiin Valkoiseen taloon. Sain kyydin eräältä AFS vapaaehtoiselta, jolla on kaksi tyttöä meidän koulussa, ja kuljin heidän kanssaan oikeastaan koko ajan. Jouduttiin jättämään auto melko kauas ja menemään kolmella metrolla keskustaan, mistä käveltiin (tai oikeastaan juostiin koska meinattiin myöhastyä) Valkoiselle talolle. Itse kierros ei ollut opastettu, joten saatiin kulkea omaa tahtia. Olihan se hieno, ei voi muuta sanoa. Ja reissu oli vielä ilmainenkin, joten mikäs siinä. Tyttöjen äiti vaan oli ylenpalttisen kiinnostunut kaikesta mahdollisesta, joten jouduttiin odottamaan häntä melko pitkään, ja oltiin lopulta porukan viimeiset ulos talosta... Kierroksen jälkeen käveltiin vähän keskustassa ja mentiin syömään lounasta kivaan ravintolaan. Tutustuin tyttöihin melko hyvin, aina on mukavaa saada uusia kavereita!

Valitettavasti sisällä ei saanut ottaa kuvia, mutta tässä pari ulkopuolelta.

\

Perjantai-iltana mentiin Melanien, Arthurin, Ronnien ja hänen siskojensa kanssa elokuviin. Tarkoituksena oli mennä katsomaan Paranormal activity 3, mutta koska ainoastaan minulla ja Danielalla oli tarpeeksi ikää (17) eikä meillä ollut vanhempia mukana, jouduttiin ostamaan liput toiseen leffaan. Yleensä tuo ei ole mikään ongelma, sillä tavallisesti liput tarkistetaan vain mennessä sisään teatteriin, ei mennessä saliin (eli käytännössä voit ostaa lipun mihin tahansa leffaan ja mennä katsomaan jotain toista, tai vaikka monta peräkkäin). Sisään mennessämme huomattiin kuitenkin, että salin edessä oli lipuntarkastaja, luultavasti koska kyseessä oli R-rated elokuva ja ensi-ilta. No, satuttiin sitten törmäämään Traceyyn, joka oli tullut kavereidensa kanssa katsomaan samaa elokuvaa. Lopulta Tracey meni kavereineen sisälle, tuli ulos kuuden lipun kanssa ja sanoi lipuntarkastajalle menevänsä ostamaan juotavaa, me mentiin sisälle lippujen kanssa ja Tracey tuli perässä. Mission possible! Valitettavasti päästiin sisälle sen verran myöhään ettei vierekkäisiä paikkoja ollut tarpeeksi, joten osa meistä istui Traceyn porukan kanssa ja me loput istuttiin lattialla. Huomasin, että lattialla istuminen oli oikeastaan melko hyvä vaihtoehto, sillä siten pystyttiin istumaan lähes toistemme sylissä pelottavien kohtauksien aikana... Leffa oli yllättävän hyvä, suosittelen!

Lauantain kohdalla on aivoissani tyhjä aukko. Tästä voisin päätellä, etten tehnyt mitään kovin ihmeellistä.

Sunnuntaina vietettiin perheen kanssa päivä Georgetownissa (D.C:ssä) shoppaillen. Pääasiassa koluttiin alueen vintage-kauppoja ja kirppareita, mutta käytiin myös tavallisissa ketjuliikkeissä. Oli oikein mukava päivä ja aurinko paistoi, tein joitakin hyviä löytöjä! Etenkin tuo farkkumekko on aivan ihana. Tosin se näyttää päällä huomattavasti paremmalta kuin tuossa kuvassa. Ennen kotiin lähtöä syötiin erittäin hyvässä meksikolaisessa ravintolassa, nam! Annos oli sen verran suuri, että sain siitä lounaan seuraavaksi päiväksi kouluun...

Farkkumekko kirpparilta, $15

Paita GAP, $24, huivi H&M, $12

Tällä viikolla jokapäiväisten harkkojen lisäksi meillä oli maanantaina "kenraaliharjoitus" konserttia varten, ja eilen itse konsertti. Vaikka itse sanonkin, konsertti oli aivan mahtava. Halloween tunnelmissa mentiin ja kuorot ja orkesterin soittivat ja lauloivat kappaleita elokuvista, kuten Harry Potterista, Jurassic Parkista, Liisa Ihmemaasta yms. Kuten taisinkin aikaisemmin mainita, meidän kuoro lauloi medleyn Shrek - the musicalista. Dad otti videon meidän esityksestä, joten odotan innolla miltä se kuullosti katsomosta käsin! Lähetän varmaan sen myös Suomeen kotijoukoille katsottavaksi. Täytyy kyllä sanoa, että täällä nämä musiikkiesitykset ovat hieman eri tasoa mihin olen Suomessa tottunut... Mutta onhan meidän koulukin aika lailla isompi.

Kohta loppuu ensimmäinen neljännes kouluvuodesta joten kokeita on suunnilleen päivittäin! Olen ollut muutenkin alku viikon stressaantuneempi kuin koskaan, en niinkään koulun takia (olen saanut pelkkiä Ata ilman kummoisempaa panostusta), mutta kaikenlaista ihmissuhdedraamaa on riittänyt. Nyt kaikki on kuitenkin taas parhain päin ja väsyttää ihan suunnattomasti, enkun tunnilla katsottiin elokuvaa enkä yksinkertaisesti pysynyt hereillä... Onneksi opettaja ei näyttänyt välittävän, olinpahan ainakin hiljaa. Lauantaina mennään Kings Dominioniin (huvipuisto) ja sunnuntaina on AFS halloween juhlat, ja näillä näkymin kavereita tulee huomenna yöksi, joten tekemistä näyttää riittävän edelleen. :) Pahoittelen, ettei tällä kertaa ole enempää kuvia, pitäisi muistaa ottaa niitä ahkerammin... Christina lupasi tulla ottamaan kuvia ratsastustunnistani kunhan on vähän parempi ilma, ehkäpä ensi viikolla!

Lentäviä lautasia kirkossa

Hupsista, on taas vierehtänyt vähän turhan paljon aikaa siitä, kun viimeksi kirjoitin! Paljon on ollut tekemistä, yhtenäkään päivänä en ole tullut suoraan koulusta kotiin.

Aloitetaanpa viime viikosta... Maanantai-iltana järjestettiin muistotilaisuus sille itsemurhan tehneelle pojalle. Vaikken häntä hyvin tuntenutkaan, päätin mennä ja sillä tavalla osoittaa arvostusta hänen perheelleen ja ystävilleen. Olen erittäin tyytyväinen että menin - tilaisuus pidettiin leikkipuistossa, naapurustossa missä kyseinen poika asui, ja paikalla arvioitiin olevan noin 700 ihmistä! Pojan perhe ja ystävät pitivät kauniita puheenvuoroja, ja tunnelma oli tietysti kaikin puolin surullinen, mutta toisaalta oli ihanaa nähdä, kuinka kaikki tukivat toisiaan tuossa tilanteessa. Toivottavasti tästä otetaan opiksi.

Viime viikolla suunniteltiin myös muutamana päivänä pukuja ja hiuksia näytelmää varten, ja perjantaina päästiin jopa sovittamaan puvut kaikille näyttelijöille. Oli huippu hauskaa! Joka päivä saatiin jotain hyvää naposteltavaa. Perjantaina oltiin koko ilta koulussa ja koska meillä oli ylimääräistä aikaa, minä, Melanie, Annie ja Ronnie mentiin musiikinluokkaan laulamaan ja tanssimaan kuoronopettajamme kanssa.

Päätin aloittaa track and fieldin (yleisurheilun), tarkoituksena olisi panostaa pääasiassa pitkän matkan juoksuun. Kausi alkaa vajaan kuukauden päästä, mutta meillä on joka päivä koulun jälkeen harjoitukset, jotka valmistavat meitä kautta varten. Tietysti ne, jotka ovat tällä hetkellä jossain syksyn urheilujoukkueessa, eivät luonnollisestikaan osallistu, joten meillä on mukava pieni porukka jonka kanssa harjoitellaan. Oikeat tulevat valmentajat valmentavat nyt cross country -joukkuetta, joten muutama kokenut oppilas pitää meidän harjoitukset. Olen todella tyytyväinen, että aloitin, sillä harjoituksissa on ollut älyttömän kivaa ja olen saanut uusia kavereitakin. Mietin kauan tuon ja pomsin välillä, ja luulen tehneeni oikean valinnan. Ja tulen ainakin olemaan hyvässä kunnossa, sillä kun kausi alkaa, meillä on parin tunnin harjoitukset kuudesti viikossa. Siihen päälle vielä tunti tanssia koulupäivisin plus ratsastus. Riittääpähän ainakin tekemistä, minulla ei nimittäin ole mitään halua edes tulla kotiin koulun jälkeen tylsistymään.

Lauantaina menin Christinan kanssa katsomaan cross country -kilpailua vähän matkan päähän maaseudulle. Oltiin siellä lähes koko päivä, ja juostiin ympäriinsä ottamassa kuvia jokaisesta lähdöstä. Olin tosi väsynyt tullessani kotiin, vaikken edes osallistunut koko kilpailuun... Oli kuitenkin kivaa ja aurinko paistoi. Tuntuu ihanalta kuulla, kuinka Suomessa on jo lähes pakkasta, ja täällä rikotaan päivisin edelleen hellerajoja. Aamuisin alkaa tosin olla jo melko kylmä, välillä jopa alle kymmenen astetta.

Olin vähän kipeänä loppuviikosta ja lauantainen juoksentelu ei kai parantanut asiaa, sillä sunnuntaina olo oli entistä huonompi. Lepäilin aamupäivän ja illalla menin Ronnien perheen kanssa kirkkoon, mikä oli mielenkiintoinen kokemus. Kirkko oli oikeastaan espanjankielinen, joten en juurikaan ymmärtänyt mitään. Minulle annettiin kuulokkeet, joiden kautta joku käänsi minulle, mutta en saanut oikeastaan mitään selvää mitä sieltä sanottiin. Ihanaa oli kuitenkin se, että kirkossa laulettiin paljon enemmän kuin Suomessa, ja kaikki soittimet rummuista ja kitarasta pianoon olivat käytössä. Tunnelma oli muutenkin jotenkin paljon iloisempi kuin mihin olen tottunut. Kirkko oli melko pieni, joten lähes kaikki tulivat tervehtimään minua ja ottivat oikein lämpimästi vastaan. Messun jälkeen meille tarjoiltiin illallista, jonka sain ilmaiseksi, koska olin ensimmäistä kertaa. Tai oikestaan sain kaksi annosta ilmaiseksi, sillä pudotin ensimmäisen... Mahtavaa, jätin varmasta oikein hyvän vaikutelman ja silleen.

Tällä viikolla olen käynyt edelleen ahkerasti harjoituksissa, mikä ei ole ehkä kauhean järkevää, sillä olen vieläkin vähän kipeänä. Päivisin olo on ihan ok, mitä nyt pientä nuhaa, mutta öisin yskin ja kurkku on kipeä. Hassua, että tämä kestää näin pitkään. Johtunee varmaan Jenkkien erilaisesta bakteerikannasta tms. Eilen juostiin yli kolme kilometriä ja kovaa, mikä on minulle melkoinen saavutus. Tänään sainkin sitten lepopäivän kuoroharjoitusten takia.


Huomenna menen leikkauttamaan hiukset ja ottamaan raitoja Ronnien luokse (hänen äitinsä on kampaaja), ja jäänkin sitten suoraan sinne, sillä meillä on pienimuotoiset pippalot illalla. Ronnie lupasi kokata salvadorialaista ruokaa, odotan innolla! Perjantaina meillä ei olekaan koulua ja mennään AFS:n kanssa vierailemaan Valkoiseen taloon. Yritän saada viikonloppuna aikaiseksi kirjoittaa siitä lisää.

Les Miserables

Keskiviikkona mentiin siis koulun kanssa katsomaan Les Miserables-musikaali ja käytiin myös American history -museossa. Mukana oli sanoisinko noin 60 oppilasta kuorosta ja näytelmäkurssilta. Lähdettiin heti aamusta bussilla kohti Washington D.C:tä, ajettiin suoraan museolle ja vietettiin siellä pari tuntia. Museo oli valtava ja todella hieno, vielä jäi paaaljon nähtävää! Museon kohokohta on tietenkin Star spangled banner-lippu, josta ei valitettavasti saanut ottaa kuvia. Lippu oli paljon suurempi kuin olin kuvitellut! Näyttelyitä oli koskien mm. presidenttien vaimojen mekkoja, vanhoja autoja, junia ja laivoja, vanhoja soittimia, tiedettä ja sen kehitystä, yleistä Amerikan historiaa ja valuuttaa. Kuvassa oleva mekko kuului Michelle Obamalle.

Syötiin lounasta museossa ja jatkettiin matkaa Kennedy centeriin musikaalia katsomaan. Itse rakennus oli todella suuri ja upea. Musikaali sen sijaan oli pitkä ja hieman tylsä, koska en ymmärtänyt paljoakaan. Olin nukknut vähän huonosti edellisenä yönä, joten nukahdin melko pian ja nukuin väliaikaan asti... Lavasteet olivat kuitenkin todella hienot, ja näyttelijät olivat erittäin hyviä. Musikaalin jälkeen lähdettiin takaisin koulua kohti ja perillä oltiin seitsämän aikaan illalla.

Viime viikolla saatiin koulussa ensimmäisen neljänneksen todistukset, ja sain kaikista kursseista arvosanaksi A! Minulla oli myös psykologian ja statistiikan kokeet, jotka tuntuivat menevän melko hyvin.

Perjantaina menin Morganin ja hänen kavereidensa kanssa "Field of screams":iin, mikä on eräänlainen halloween tapahtuma, joka pyörii viikonloppuisin koko lokakuun ajan. Ideana on siis kulkea pimeällä läpi metsän, jossa on kaikenlaisia kauheita olioita jotka yrittävät säikytellä, sekä rakennuksia joiden läpi pitää mennä. Oli hieno kokemus, reitti oli todella hyvin suunniteltu ja oikeasti pelottava. Paikalla oli satoja nuoria, ja siellä myytiin kaikenlaista syötävää, ja pystyi myös istumaan nuotion ääressä ja paistamaan vaahtokarkkeja yms. Huono puoli oli se, että jouduttiin odottamaan yli kaksi tuntia ennen kuin päästiin sisään (reitille mennään noin kymmenen hengen ryhmittäin), ja ainakin tunti reitin jälkeen kyytiä Morganin kaverin isältä. Aika kävi siis hieman pitkäksi ja oli todella kylmä vain seisoskella paikoillaan niin kauan. Lähdettiin tuonne seitsemän aikaan ja lopulta oltiin kotona rättiväsyneinä ja jäässä puoli yhdeltä illalla.

Lauantaina Annie, Melanie ja Ronnie tulivat meille viettämään iltaa. Oli hauskaa, kuten aina! Syötiin hyvin, laulettiin karaokea, lilluttiin hot tubissa, otettiin tyhmiä valokuvia ja juteltiin ja laulettiin nuotion ympärillä. Puhuttiin myös kaikki omilla äidinkielillämme ja teeskenneltiin ymmärtävämme toisiamme, mikä oli melko hupaisaa.

Morgan, Melanie, Ronnie ja minä (tiedän, olen edustava, mutta parempaa ei nyt ole tarjolla)

Olen ilmoittautunut syksyn näytelmän tukijoukkoihin suunnittelemaan pukuja, meikkejä ja hiuksia, ja ensimmäiset tapaamiset ovat ensi viikolla. Myös syyskonsertti alkaa lähestyä, ja ollaan harjoiteltu tarmokkaasti kuoron kanssa kappaleita Shrek-musikaalista. Odotan innolla myös halloweeniä, tänään käytiin hakemassa ensimmäiset kurpitsat!

Minä ja koulun maskotti, alligaattori

Tänä aamuna jouduttiin kuulemaan myös suru-uutinen: eräs koulumme freshman, 14-vuotias poika, oli hirttänyt itsensä. Itse en kyseistä poikaa tuntenut, mutta tiesin kuitenkin kuka on kyseessä. Vaikea ymmärtää miksi noin nuori haluaa tehdä itsemurhan, varsinkin kun tuo poika oli aina iloinen ja hymyilevä, ja hänellä oli paljon ystäviä. Saa nähdä mitä tapahtuu huomenna koulussa asian suhteen. 

Happy birthday

Viikon postaus tulee tässä! Mitenköhän olen nyt jumittunut kirjoittamaan aina alkuviikosta. Voisin yrittää tällä viikolla kirjoittaa vaikka kahdesti, niin ei tulisi niin paljon tekstiä... Ja muistaisinkin paremmin, mitä on tapahtunut.

Keskiviikkona menin siis Ronnien pippaloihin, jotka osoittautuivat yllätyssynttäreiksi minulle! Kun pidin omat pienet synttärini, en vielä tuntenut tuota porukkaa kovin hyvin, joten en kutsunut heitä. Päättivät kai sitten pitää uudet juhlat kun eivät kerran saaneet kutsua. :D Jo ennen noita pippaloita ajattelin, että minulla oli parhaat synttärit ikinä. Hieman haastetta ensi vuodelle, kun täytän 18!

Laulettiin karaokea ja tanssittiin, syötiin ja soitettiin itse. Perheen lapset ovat mukana bändissä, ja heillä on oma tila harjoitteluun, missä on koskettimet, rummut, kitaroita sun muita. Suurin osa meistä osasi soittaa ainakin jotain, joten oli hauskaa! Ongelmana oli, kuinka saada nuotit näkymään kaikille, kun meillä oli vain yksi läppäri... Meinattiin unohtaa kakku kokonaan, ja kun 11 aikaan illalla muistettiin se, Melanie ja Annie olivat jo lähteneet. Kynttilä oli erittäin hellyttävä, kuten kuvasta näkyy. Yritettiin myös laittaa 17 tulitikkua kynttilöiksi, mutta ei ehditty sytyttää niitä kaikkia ennen kuin ensimmäiset jo paloivat loppuun, joten puhaltaminen oli hieman hankalaa. Minulle laulettiin "Paljon onnea vaan" englanniksi, saksaksi, espanjaksi, ranskaksi ja ruotsiksi. Lauloin myös itselleni suomeksi, koska muut halusivat kuulla sen. :D Kun lopulta lähdettiin kotiin, Arthur otti lopun kakusta mukaan ja pudotti sen meidän autoon. No, sitä sattuu...

Pahoittelen kuvien huonoa laatua... Oli pimeää!

Torstaina oli vapaata koulusta, ja tehtiin vihdoin meidän Ikean reissu. En ostanut muuta kun näkkileipää, mutta oli hauskaa vain katsella ja ihastella tuttuja tuotteita! Olisi kai pitänyt ostaa enemmän kuin yksi paketti, sillä olen syönyt jo melkein puolet. Pihiys taisi iskeä, oli meinaan melko kallista. Loppujen lopuksi se taisi olla kyllä Annien äiti joka maksoi... Torstaina oli taas ratsastus, ja tällä kertaa menin eri hevosella kuin yleensä, sillä vakioratsuni alkoi ontua. Sain pienehkön kimon ponin, joka osoittautui erittäin ponimaiseksi, mutta innostui valtavasti kun pääsi hyppäämään! Olen tykännyt kovasti käydä tuolla ratsastamassa. En tiedä opinko paljonkaan uutta, mutta se on mukavaa rentoutumista kaiken muun keskellä.

Perjantaina sain vihdoin soiton liaisoniltani. Liaison on siis AFS:n määräämä yhteyshenkilö jokaiselle perheelle, jonka kanssa on tarkoitus vain hengailla ja keskustella mahdollisista ongelmista yms. Oma liaisonini on keski-ikäinen nainen, Monta nimeltään. Sovittiin, että mennään seuraavana päivänä läheiseen "luontokeskukseen", joka oli avannut ovensa vasta pari viikkoa sitten. Keskus oli mielenkiintoinen - siellä oli tietoa nimenomaan tämän alueen historiasta, eläimistöstä ja luonnonsuojelusta. Huomasin, että esimerkiksi lähes kaikki lintulajit ovat erejä kuin Suomessa - en ollut ennen edes tullut ajatelleeksi asiaa. Keskuksen yhteydessä on myös luontopolkuja, mutta oli niin huono ilma, että päädyttiin olemaan sisätiloissa. Monta osoittautui todella mukavaksi ja lämpimäksi ihmiseksi!

Lauantai-iltana meille pääsi lopulta vain Melanie ja Tracey, ja Melanie ei voinut jäädä yöksi. Morganillakin oli kaveri yötä, joten hengailtiin melko paljon heidänkin kanssaan. Syötiin tacoja ja leipomiani mokkapaloja, jotka olivat oikein tykättyjä! Meikattiin toisiamme ja laitettiin hiuksia, ja loppuaika taisikin mennä koneella katsellessa hauskoja videoita ja kuunnellessa musiikkia. Minun oli pakko mennä "jo" kolmen aikaan nukkumaan koska silmät eivät yksinkertaisesti pysyneet enää auki, muut tulivat perässä neljän maissa. Aamulla söin ensimmäistä kertaa amerikkalaista pannaria, nam!

Nyt olen huomannut, että unentarpeeni on todellakin kasvanut, etenkin koulun alun jälkeen. Parina viime viikkona en meinannut saada unta ja heräilin välillä keskellä yötä useaksi tunninksi, mutta nyt tilanne on tasoittunut ja nukahdan joka ilta jo yhdeksän jälkeen. Silti olen välillä todella väsynyt, kuten tällä hetkellä... Luultavasti se johtuu tästä masentavasta ilmasta ja siitä, että olen vähän nuhainen. On ihmeellistä, miten sää täällä vaihtelee - viime viikolla oli reilusti yli 20 astetta lämmintä, mutta viikonloppuna lämpötila tippui 10 asteeseen ja satoi koko ajan. Huomenna pitäisi olla taas lämpimämpää.

En tainnut muistaa aikaisemmin mainita, että meillä käytetään kaivovettä, mikä alkoi värjätä hiuksiani ikävän vihreiksi. Kaksi viikkoa sitten värjäsin hiukseni, ja nyt ne alkavat taas vihertää. Viikonloppuna kokeilin pestä ne leivinjauheella, mikä auttoi onneksi vähäsen. Yritettiin löytää tälläiseen tilanteeseen sopivaa shampoota, mikä oli aika vaikeaa, mutta lopulta löydettiin kampaamo, joka möi sitä, mutta se oli loppu. Torstaihin mennessä sen pitäisi tulla, siihen asti ei auta kuin luottaa leivinjauheeseen. Muutoin hiukset ovat olleet täällä oikein hyvässä kunnossa ja kasvaneet huimaa vauhtia!

Keskiviikkona mennään kuoron kanssa D.C:hen Kennedy Centeriin katsomeen Les Miserables. Jostain syystä tuohon menee koko päivä, joten ei tarvitse mennä kouluun kuin ensimmäiseksi tunniksi. Odotan innolla!