Eipä ole taas tullut kirjoiteltua... Mutta olen nyt ollut Suomessa tosiaan jo viikon. Reissu oli aivan mahtava, en ala siitä nyt sen kummemmin kertomaan. Edellisessä päivityksessäni laittamastani linkistä löytyy tarkemmin. Viimeinen viikko menikin sitten valmistautuessa lähtöön. Juuri ja juuri sain tavarani mahtumaan kahteen isoon matkalaukkuun, enkä edes ylittänyt painorajoja. Maanantaina menimme sitten vapaaehtoisen luokse illaksi, ja puolenyön aikaan lähdimme New Yorkia kohti. Olimme perillä Long Island Universityn kampuksella 4:30 (yön nukkumissaldo: 2 h 30 min). Siellä sitten odoteltiin, odoteltiin, ja odoteltiin... Lopulta yhden aikaan me suomalaiset pääsimme lähtemään lentokentälle.Siellä teimme viimehetken shoppailuja kunnes kone lähti kuuden maissa illalla. Lento kesti noin kahdeksan tuntia, ja oltiin perillä Suomessa yhdeksän aikaan aamulla (yön nukkumissaldo: 30 min). Ukki ja äiti olivat vastassa ja ajeltiin siitä sitten Kuopiota kohti.
Olihan se haikeaa lähteä mutta toisaalta on mukava olla nyt kotona, varsinkin kun on kesäloma. Ilma siellä alkoi olla vähän turhan kuuma, joten arvostan nyt tätä Suomen viileämpää kesää. Muille vinkiksi: paras keino selvitä jet lagista nopeasti on se, että nukut mahdollisimman vähän parina yönä. Sen jälkeen väsyttää niin paljon että pystyt menemään nukkumaan ihan mihin aikaan vaan, vaikka lähtömaassasi olisi iltapäivä (tämä toimii siis länsi-itä suuntaisilla lennoilla.
Aika on taas vierähtänyt melkoisen nopeasti. Molemmat AP-kokeet menivät oikein hyvin. Noina päivinä ei tarvinnut mennä kouluun, ja koska kokeet olivat vasta 12:sta, sain nukkua aamulla pitkään mikä on tietysti mukavaa. Tulokset tulevat vasta heinäkuussa, joten niitä odotellessa..
.
Viime viikolla oli myös tanssiesitys koululla. Kaikki ryhmät esittivät pari koreaografiaa, ja lopussa tanssittiin kaikki yhdessä. Itse en päässyt näkemään muita tansseja koska ei saatu mennä katsomoon, mutta kylläpä niitä tuli harjoituksissa ihan mukavasti nähtyä. Lisäksi koko esitys kuvattiin ja sen voi ostaa DVD:llä, mikä on ihan mukava muisto. Meidän ryhmän osalta meni ihan hyvin, mitä nyt pieniä virheitä siellä täällä. Pääasia että oli hauskaa!
Perjantai oli sitten vihdoin prom. Ennen promia mentiin porukalla yhden kaverin luokse syömään alkupaloja ja ottamaan kuvia. Sieltä sitten ajettiin itse promiin, joka oli hienossa hotellissa Baltimoren satama-alueella. Osa porukasta meni limusiinilla, minä säästin nekin rahat ja menin ihan henkilöautolla (ei siellä limusiinissa olisi ollut enää edes tilaa). Syötiin ensin illallista, joka oli ihan hyvää. Alkusalaatti, valinnan mukaan kanaa ja perunamuusia tai pastaa, ja jälkiruoaksi juustokakkua. Loppuaika tietysti tanssittiin. Tämä jenkkien käsitys tanssimisesta poikkeaa kyllä huomattavasti suomalaisesta käsityksestä. Sanotaan nyt vaikka näin että jos vanhemmat näkisivät niin yli puolet eivät varmaan päästäsi lapsiaan koko promiin (tai mihinkään koulun tansseihin noin ylipäätään). Kyllähän siellä opettajia on valvomassa mutta ainakaan meidän koululla tuo valvonta ei näytä olevan kovin tehokasta.
Prom loppui puolen yön aikaan ja siitä olisi sitten voinut jatkaa after promiin. Minä en sinne mennyt vaan menin suoraan nukkumaan, enkä kuulemma jäänyt mistään paitsi.
Eilen meillä oli loppuorientaatio. Tykkään aina kovasti noista orientaatioista; on mukava tavata muita vaihtareita ja kuulla miten muilla menee. Puhuttiin kotiin lähtemisestä ja uudelleen sopeutumisesta, kuten myös ihan käytännön asioista niin kuin pakkaamisesta. Kuten siellä sanottiinkin, niin kotiin meneminen voi olla itse asiassa hankalampaa kuin lähteminen. Minun kohdalla tuo pitää luultavasti paikkaansa. Tänne tuleminen ja sopeutuminen oli melko helppoa, koska olin varautunut siihen että kaikki on erilaista, ja alkuinnostuksen voimalla pienistä hankaluuksista selviää. Kotiin mennessä ei tule edes ajatelleeksi että jotain ongelmia tulisi - minähän vain menen takaisin kotiin! Yleensä sen tajuaa vasta paikan päällä miten paljon itse on muuttunut, miten erillä tavalla kaikki tehdään, ja "kuinka jenkeissä kaikki oli paremmin". Tietysti tuokin vaihe menee ohi. Pitää vain yrittää palata Suomeen yhtä avoimin mielin kuin tänne tullessakin.
Tämä on nyt viimeinen kouluviikko, koska saan lähteä samaan aikaan senioreiden kanssa. Kahden viikon päästä lauantaina on SAT-kokeet, sunnuntaina AFS:n allasbileet, ja maanantaina lähdenkin Länsirannikolle. Jee!
Yritänpä tässä taas kaiken keskelle kirjoitella vähän Spring Tripistä.
Torstai aamuna lähdettiin neljällä bussilla kohti Virginia Beachia. Päästiin hotellille kolmen aikoihin ja mentiin ensimmäisenä hotellin takana olevalle rannalle noin tunniksi. Ei ollut kovin lämmintä, mutta osa porukasta meni silti uimaan. Tämän jälkeen kirjauduttiin sisään hotelliin ja loppuaika olikin pääasiassa hotellilla hengailua. Jaoin huoneen kolmen muun kanssa joita en edes tuntenut entuudestaan, mutta olivat oikein mukavia. Eikä sillä muutenkaan niin ollut väliä koska pääasiassa vaan nukuttiin siellä hotellihuoneessa. Onnistuttiin yhden huonekaverin kanssa heti ensimmäisenä iltana myöhästymään illalliselta, kun kukaan ei kertonut meille missä se oli ja yhtäkkiä vain tajuttiin että kaikki muut ovat lähteneet. Kännykkä ei jostain syystä toiminut joten en voinut soittaakaan. Loppujen lopuksi oltiin 15 minuuttia myöhässä ja missattiin vain saarnaus "kolmen säännöstä" (minne ikinä meneekin niin aina täytyy olla ainakin kolme ihmistä). Ja käveltiin siis kahdestaan sisään sinne ruokasaliin. Ilmankos saatiin vähän paheksuvia katseita.
Seuraavana aamuna mentiin kävelemään rantaan ja shoppailemaan ostoskeskukseen. Ostin jopa varvassandaalit. En edelleenkään ymmärrä miten ihmiset voi kävellä niillä! Minulla ainakin sattuu ja muutaman minuutin jälkeen. Pitää kai yrittää totutella... Iltapäivästä aloitettiin sitten itse kilpailut. Ensin laulettiin sekakuoron kanssa, sitten myös miesten, naisten, ja kamarikuoro. Ajettiin toiselle koululle ja katsottiin orkesterin ja bändin esitykset. Ajettiin kolmannelle koululle ja katsottiin jazz bändin esitys. Päästiin takaisin hotellille yhdentoista aikaan aivan puhki...
Lauantaina päästiin sitten asiaan, eli Busch Gardensiin. Sää ei ollut kovinkaan mahtava, ja yhdessä vaiheessa alkoi sataaa kaatamalla vettä... Oltiin silloin onneksi suojassa syömässä, mutta kylmä oli silti. Ei niinkään minulla (nimimerkillä kaksi takkia päällekkäin) vaan niillä fiksuilla kavereilla joilla oli vain T-paita mukana. No, vuoristoradat olivat tuolla parhaita missä olen ikinä ollut ja oli muutenkin hauskaa! Illalla meillä oli vielä palkintojenjako, voitettiin suurin piirtein kaikki mihin osallistuttiin. Ei ollut kovinkaan monta vastustajaa, mutta joka tapauksessa hyvin meni.
Griffon, ehdottomasti paras vuoristorata
Palkintojenjako
Sunnuntaina ajeltiin kotiin, onneksi vain neljän tunnin matka. Vaikka minulla ei kyllä ole mitään bussissa istumista vastaan. Tällä viikolla on sitten kevätkonsertti, ensi viikolla ensimmäiset AP-kokeet ja tanssiesitys. Tekemistä riittää! Eilen käytiin vihdoin Morganin ja host äidin kanssa katsomassa Hunger Games, tykkäsin kovasti. En tiedä olisinko tykännyt jos en olisi ensin lukenut kirjaa...
Kivat vappusäät näyttäisi olevan siellä, joten hyvää vappua! Taidanpa mennä tästä ulos ottamaan aurinkoa.
Viikon biisi taas vaihteeksi, tykkään tästä tosi paljon! Tämä Glee versio on minun mielestä parempi kuin alkuperäinen, ja se alkuperäinen video on aika kauhea joten valitettavasti tässä ei nyt ole tämän kummempaa videota.
Viikko takana taas koulua, eikä ole koskaan ollut näin paljon läksyä. Etenkin nyt kun on AP-kokeet tulossa niin pitäisi lukea ja tehdä kertauspaketteja ja hoitaa vielä muutkin kouluhommat siinä samassa. Sain juuri tänään ensimmäisen psykan kertauspaketin valmiiksi (aloitin sen perjantaina) ja arvioisin että siihen meni yhteensä noin kahdeksan tuntia. 19 sivun kirjoittamisen jälkeen minulla on melkein rakkula sormessa... Viisastuin tuosta ja teen seuraavan tietokoneella. Onneksi minun tarvitsee tehdä vain kaksi, heikoimpien oppilaiden täytyy tehdä viisi. SAT kokeisiikin pitäisi jo lukea ja etenkin harjoitella sanastoa, mutta ei yksinkertaisesti riitä päivässä tunnit! No, jospa se tästä vähän hellittäisi enkun ison projektin ja psykan kertauspakettien jälkeen.
On tässä hauskaakin välillä pidetty, onneksi. Perjantaina Giulia (vaihtari Italiasta) muutti meille asumaan loppuajaksi, koska hän joutui vaihtamaan perhettä. Laitettiin hänelle oma huone kuntoon ja käytetään samaa vessaa. Kivaa asua toisen vaihtarin kanssa! Etenkin kun en tuntenut Giuliaa kovin hyvin valmiiksi, kun meillä ei ole yhtään samoja kursseja eikä samaoja ruoka-aikoja. Launtaina mentiin Giulian kanssa Melanien 17-vuotis synttäreille, ostettiin yhteiseksi lahjaksi ihonhoitopaketti (vartalovoidetta ja suihkugeeliä), huivi ja söpöt korvanapit. Tarkoituksena oli mennä Cheesecake factoryyn illalliselle, mutta meillä ei ollut varausta ja kun yritettiin sisään (13 henkeä) niin sanoivat, että odotusaika olisi 3,5-4 tuntia. Että eipä sitten menty sinne. Löydettiin kuitenkin kiva, ei ihan niin täysi ravintola siitä vierestä ja saatiin hyvää ruokaa. Illallisen jälkeen ajettiin takaisin Melanien luokse ja katsottiin Friends with benefits (ehkä joku paras leffa ikinä), syötiin kakkua ja lilluttiin tietysti hot tubissa.
Sunnuntaina kulutin kuusi tuntia läksyihin, mutta illalla odotti The pretty recklessin keikka joka pelasti päivän! Host-isä oli ostanut liput jo kauan sitten (tiesi että tykkään ko. bändistä) ja saatiin Morganin kanssa liput meidän pääsiäiskoreista. Olin jo aikaisemmin yrittänyt kysellä josko pääsisin tuolle keikalle, mutten oikein saanut vastausta kun eivät halunneet pilata yllätystä. Lopulta mentiin sitten kaikki: minä, Morgan, Ian, Giulia, ja host-vanhemmat. Keikka oli Baltimoressa eräässä pienessä baarissa. Host-vanhemmat jäivät baarin puolelle istuksimaan, me mentiin tietysti lavan eteen. Morgan ja Ian tosin menivät istumaan jo ensimmäisen lämppärin jälkeen kun niitä ei niin kauheasti kiinnostanut. Keikka oli ihan mahtava, päästiin näkemään tosi läheltä koska porukkaa ei ollut kovin paljoa, ja vaikka se oli baari niin kukaan ei vaikuttanut olevan liian päissään. En olisi pari vuotta sitten uskonut että koskaan pääsisin näkemään heitä livenä! Sain myös ostettua kivan bändin T-paidan. Lopulta oltiin kotona puolenyön maissa, seuraavana aamuna kuudelta herätys... Ihme kyllä ei edes väsyttänyt, liekö nukahdin kunnolla koko yön aikana.
Taylor esiintyi suhteellisen järkevästi suhteellisen järkevässä asussa, ehkäpä koska keikka oli kaiken ikäsille. Olisi vaan kiva nähdä hanet joskus ilman iiihan niin paljon meikkiä... Kaipa se on osa imagoa. Hyvin hän kyllä laulaa, sitä ei voi kiistää, ja kunhan yhtä hyvää musiikkia tulee niin okei, siedän sen meikin. Mietin vain, että milloin tästä...
tuli tämä...
...ja lopulta tämä?
I guess out Little J really did go up.
Tässä vielä muutama kuva minkä otin videolta, sori nuo mustat reunat mutta en saa niitä muokattua pois kuvien tallennusmuodon takia.
Ja vielä aiheeseen sopiva video niille jotka eivät ole kyseisen bändin musiikkia kuulleet, kun en ole pitkään aikaan pistänyt viikon biisiä. Valitsin tuon ihan vaan siksi kun oli lapsiystävällisin noista videoista, vaikka onkin jo kaksi vuotta vanha. (Jos kiinnostaa, katso uusin "My medicine" omalla vastuulla.)
Tultiin tuossa eilen illalla reissusta, ja onhan se ihan mukavaa olla taas kotona, vaikka olikin kivaa matkustaa.
Ensin lennettiin Baltimoresta Tucsoniin. Nukuttiin hotellissa muutama ensimmäinen yö. Otettiin aurinkoa, uitiin, ja vierailtiin tuttujen/sukulaisten luona. Oli tosi lämmintä ja kuivaa! Käytiin myös ratsastusvaelluksella erämaassa ja shoppailtiin kirppareilla. Täällä tulin taas vaihteeksi kipeäksi niin kuin viime reissullakin. Kolme päivää kuumetta, tukkoista nenää ja kurkkukipua... Sen jälkeen menetin ääneni pariksi päiväksi. Aspiriinilla selvittiin!
Tucsonista lähdettiin Flagstaffiin, ja nukuttiin siellä yksi yö. Seuraavana päivänä jatkettiin sitten Grand Canyoniin, joka oli huikea! Ajeltiin kiertoajelubussilla näköalapaikasta toiseen, ei kuitenkaan patikoitu itse kanjoniin, mistä olin ihan tyytyväinen. Nukuttiin Grand Canyonilla yksi yö, ja seuraavana päivänä käytiin vielä parissa museossa yms. ennen kuin lähdettiin ajamaan Santa Fe:tä kohti. Matkaan meni jotain kahdeksan (?) tuntia, ja oltiin perillä myöhään illalla. Ensimmäiset neljä-viisi tuntia matkasta oli pelkkää erämaata ja köhiä intiaanikyliä, mikä oli toisaalta ihan mielenkiintoista.
Santa Fe:ssä kierreltiin pikkukaupoissa ja markkinoilla. Hauska pieni kaupunki! Illalla mentiin illallisella lähellä asuvien sukulaisten kanssa. Nukuttiin vielä yksi yö siellä ja seuraavana päivänä lennettiin kotiin shoppailureissun jälkeen.
Oikein mukava matka vaikka olinkin puolet ajasta kipeänä. Tein hyviä löytöjä kirppareilta ja näin vähän millaista elämä on länsirannikolla. Tiistaina pitäisi sitten jaksaa herätä kuudelta, vaikka sisäinen kello on vielä pari tuntia jäljessä...
Tiedän, siitä on ikuisiis kun viimeksi kirjoitin! No, onpahan kerrankin jotain kerrottavaa.
Viime viikonloppuna kävin tukihenkilöni ja hänen miehensä kanssa Baltimoressa. Ensin mentiin lounaalle tunnettuun "Hon" kahvilaan (Gordon Ramsey vieraili siellä vähän aikaa sitten "Kauhukeittiö" ohjelmaa kuvaamassa, joten katsokaahan tarkasti jos se jakso näytettäisiin Suomessakin). Heidän ystävänsä ja tämän 13-vuotias lapsi tulivat sinne myös, ruoka oli hyvää ja muutenkin oikein mukavan oloinen ja kodikas paikka.
Lounaan jälkeen mentiin "American Visionary Art" museoon. Se oli tosi mielenkiintoinen paikka! Käveltiin siellä ympäriinsä ainakin pari tuntia, siellä oli ihan kaikkea valtavista hammastikkulaivoista rintaliivipalloihin. Kyllä, siellä oli 18 000:sta rintsikasta tehty pallo. Jollakin sattui olemaan myös häät siellä yhtäaikaa.
Lopuksi ajettiin pienen kukkulan päälle ihastelemaan kauniita maisemia ja ottamaan valokuvia. Oli kaikin puolin mukava reissu, tykkään kovasti tukihenkilöstäni ja myös hänen miehestään.
Käytiin tässä yhtenä viikonloppuna joogaamassa Morganin ja host-äidin kanssa. Oli oikein rentouttavaa, mutta toisaalta paljon raskaampaa kuin uskoisi. Sunnuntaina käytiin samalla porukalla keilaamassa. Voitin ensimmäisen pelin mutta hävisin seuraavan... Huonoa tuuria tietystikin, minun keilaustaidoissahan ei ole parantamisen varaa.
Eilen oli kauan odotettu kuorokatselmus. Oltiin harjoiteltu pitkäänja hartaasti... Ja ihan hyvin se loppujen lopuksi meni. Paljon olisi vielä parantamisen varaa ja tietysti harjoituksissa meni paljon paremmin kuin itse tilanteessa, mutta ei se nyt mikään katastrofi ollut ja saatiin erittäin hyvää palautetta. Lauletaan samoja kappaleita Virginia Beachin kilpailuissa ja kevät konsertissa, joten eiköhän ne siellä suju vielä paremmin! Laitan videot kappaleista, ne jotka tuntee saavat yrittää etsiä minut. Vinkiksi voin sanoa että minut on hyvin mahdollista löytää, en ole kenekään takana niin ettei minua näkyisi. Ja olen siis soprano eli poikien vasemmalla puolella katsomosta katsottuna. Itse esiintymisen jälkeen meillä oli myös nuottien luku ja rytminen osio (vai mikä ikinä onkaan) jossa saatiin siis lyhyt kappale, joka piti laulaa suoraan nuoteista (eri melodia jokaiselle äänilajille, mutta laulettiin siis yhtäaikaa), sekä rytmi joka piti sanoa ääneen (siis taa ti-ti tekniikalla). Tuo osio meni todella hyvin.
Tuolla kuorokatselmuksessa meni ihan koko ilta, ja siellä oli ihan sairaan kuuma! Täällä on muutenkin ihan ihmeellinen sää, koko viikoksi lupaa yli 20 astetta, huomiseksi 26. Otettiin juuri tuossa Morganin kanssa aurinkoa takapihalla samalla läksyjä tehden. Ja nyt on maalisuu, en kyllä ymmärrä. Mutta en myöskään valita.
Ostin myös prom-mekon viime viikonloppuna, voin toivottavasti käyttää sitä samaa vielä vanhojen tansseissa. Yritän löytää siitä kuvan tai ottaa itse. Se on pitkä, pinkki ja olkaimeton, en oikein osaa muuten kuvailla.
