Prom

Heips!

Aika on taas vierähtänyt melkoisen nopeasti. Molemmat AP-kokeet menivät oikein hyvin. Noina päivinä ei tarvinnut mennä kouluun, ja koska kokeet olivat vasta 12:sta, sain nukkua aamulla pitkään mikä on tietysti mukavaa. Tulokset tulevat vasta heinäkuussa, joten niitä odotellessa..
.
Viime viikolla oli myös tanssiesitys koululla. Kaikki ryhmät esittivät pari koreaografiaa, ja lopussa tanssittiin kaikki yhdessä. Itse en päässyt näkemään muita tansseja koska ei saatu mennä katsomoon, mutta kylläpä niitä tuli harjoituksissa ihan mukavasti nähtyä. Lisäksi koko esitys kuvattiin ja sen voi ostaa DVD:llä, mikä on ihan mukava muisto. Meidän ryhmän osalta meni ihan hyvin, mitä nyt pieniä virheitä siellä täällä. Pääasia että oli hauskaa!

Perjantai oli sitten vihdoin prom. Ennen promia mentiin porukalla yhden kaverin luokse syömään alkupaloja ja ottamaan kuvia. Sieltä sitten ajettiin itse promiin, joka oli hienossa hotellissa Baltimoren satama-alueella. Osa porukasta meni limusiinilla, minä säästin nekin rahat ja menin ihan henkilöautolla (ei siellä limusiinissa olisi ollut enää edes tilaa). Syötiin ensin illallista, joka oli ihan hyvää. Alkusalaatti, valinnan mukaan kanaa ja perunamuusia tai pastaa, ja jälkiruoaksi juustokakkua. Loppuaika tietysti tanssittiin. Tämä jenkkien käsitys tanssimisesta poikkeaa kyllä huomattavasti suomalaisesta käsityksestä. Sanotaan nyt vaikka näin että jos vanhemmat näkisivät niin yli puolet eivät varmaan päästäsi lapsiaan koko promiin (tai mihinkään koulun tansseihin noin ylipäätään). Kyllähän siellä opettajia on valvomassa mutta ainakaan meidän koululla tuo valvonta ei näytä olevan kovin tehokasta.

Prom loppui puolen yön aikaan ja siitä olisi sitten voinut jatkaa after promiin. Minä en sinne mennyt vaan menin suoraan nukkumaan, enkä kuulemma jäänyt mistään paitsi.

Eilen meillä oli loppuorientaatio. Tykkään aina kovasti noista orientaatioista; on mukava tavata muita vaihtareita ja kuulla miten muilla menee. Puhuttiin kotiin lähtemisestä ja uudelleen sopeutumisesta, kuten myös ihan käytännön asioista niin kuin pakkaamisesta. Kuten siellä sanottiinkin, niin kotiin meneminen voi olla itse asiassa hankalampaa kuin lähteminen. Minun kohdalla tuo pitää luultavasti paikkaansa. Tänne tuleminen ja sopeutuminen oli melko helppoa, koska olin varautunut siihen että kaikki on erilaista, ja alkuinnostuksen voimalla pienistä hankaluuksista selviää. Kotiin mennessä ei tule edes ajatelleeksi että jotain ongelmia tulisi - minähän vain menen takaisin kotiin! Yleensä sen tajuaa vasta paikan päällä miten paljon itse on muuttunut, miten erillä tavalla kaikki tehdään, ja "kuinka jenkeissä kaikki oli paremmin". Tietysti tuokin vaihe menee ohi. Pitää vain yrittää palata Suomeen yhtä avoimin mielin kuin tänne tullessakin.

Tämä on nyt viimeinen kouluviikko, koska saan lähteä samaan aikaan senioreiden kanssa. Kahden viikon päästä lauantaina on SAT-kokeet, sunnuntaina AFS:n allasbileet, ja maanantaina lähdenkin Länsirannikolle. Jee!